26. marraskuuta 2017

Vale-etuovet ja muita Kanadassa esiintyviä outouksia

Nyt vuorossa varmasti jokaisessa vaihtariblogissa jossain vaiheessa esiintyvä postaus. Luvassa on nimittäin listaus hassuista yksittäisistä huomioista, joita mä en olen Kanadassa ollessani tehnyt. Näille on tyttö Euroopan Pohjolasta kerran tai kahdestikin kohottanut kulmiaan, nauranut tai pudistellut päätään. Listauksessa vedän hiukan mutkia suoriksi (ks. yleistän) viihdearvon ylläpitämiseksi. En siis takaa, että jos olen parisen kertaa huomioinut, että kanadalaiset syövät lounaan haarukka ja veitsi väärissä käsissä, kaikki kanukit tekisivät niin (tämä ei tietääkseni pidä paikkansa, puhdas esimerkki). Olkaapa hyvät.


- Arvioisin, että noin 70-80 % ihmisistä asuu omakotitaloissa. Näitä söpöjä omakotitalokortteleita riittää siis taivasteltaviksi silmän kantamattomiin. Jos Suomessa nuoret valittavat siitä mies/vaimo, kaksi lasta, omakotitalo, bemari ja kultainennoutaja - kulttuurista, täällä se vallitsee sata kertaa vahvempana. Mä en ole vielä kertaakaan tavannut lasta, jonka perhe asuisi kerrostalossa.
Kerran pohdin tätä asuinmuodon eroa Suomen ja Kanadan välillä ja mainitsin ääneen, että Suomessa suurin osa ihmisistä asuu kerros- tai rivitaloissa ja sain osakseni hiukan kummastuneita katseita. "Eikö ne muka ole kamalan pieniä?" multa kysyttiin. Niin, kai ne on, mutta taas mun mielestä täällä asunnot on lähtökohtaisesti reilun kokoisia. Mihin kolme ihmistä tarvitsee viittä makuuhuonetta, kolmea vessaa ja kolmea kerrosta?

- Suurin osa asuu koko lapsuutensa samassa talossa. Paikasta toiseen muuttaminen ei täällä ole kovin yleistä ainakaan lapsiperheen kohdalla. Mun kaveri sanoi mulle, että sitä katsotaan jopa hiukan pahalla, jos muuttaa talosta toiseen lastensa kanssa. Tähän jatkoksi mä vastasin, että olen asunut elämäni aikana neljässä eri talossa. Jälleen kerran eurooppalainen (pohjois-eurooppalainen) ja pohjois-amerikkalainen kulttuuri näyttivät erojaan. Yleinen kaava täällä on tämä: lapsuudenkoti, pari eri asuntoa opiskeluiden aikana ja sitten se oma omakotitalo, ehkä kaksikin. Mä olisin näköjään jo käyttänyt asuntovarastoni 17 vuoden elinikäni aikana.

- Asuintalojen seinissä on isoja tähtien muotoisia koristeita: valkoisia, punaisia, sinisiä, metallisia, puisia ja kaikkea siltä väliltä. Yhteistä näillä on se, että ne ei ole mitään hillittyjä kranssikoristeita ovessa vaan ihan kunnon metri kertaa metri järkäleitä nakuteltuna ulkoseinään usein ikkunoiden väliin. Ihmettelin tätä aikani, sillä noita näkee valehtelematta ainakin joka kolmannen talon julkisivussa, kunnes kaverini selitti: "Se on ollut täällä joku typerä trendi varmaan vuodesta 2012."

- Asuintaloissa on tosi hienot ja koreat etuovet, mutta niitä harvemmin oikeasti käytetään. Sen sijaan talojen päädyssä tai kulman takana on toinen paljon vaatimattomampi ja pienempi ovi, josta normaalisti mennään sisään. Meidän talossa on tosi isot parilliset etuovet, mutta mä käytän niitä ainoastaan silloin kun saavun tai lähden talosta jonkun muun kuin hostäidin kanssa. Normaalisti me käytetään autotallista tulevaa ulko-ovea, koska auto ajetaan aina sinne sisälle. Mitä mä olen pannut merkille, niin näitä hienoja etuovia käytetään lähinnä vieraiden vastaanottamiseen ja kivan julkisivun luomiseen.


- Vessanpöntöt ovat todella matalia varsinkin julkisissa vessoissa. Mä en ole edes erityisen pitkä, päinvastoin, ja silti tuntuu että mun polvet hipoo istuessa leukaa. Voi vain kuvitella, kuinka jotkut huonopolviset yrittää punnertaa pöntöltä takaisin seisomaan.

- Vessapaperi on monessa paikassa paperinohutta. Onhan se inhottavaa noin muutenkin, mutta luulisi sen olevan myös tosi epäkäytännöllistä, koska sitä paperia pitää ottaa kerralla niin iso kasa että rulla kuluu varmasti nopeasti loppuun.

- Jatketaan vielä vessateemalla kun huomioitavaa tuntuu runsaasti löytyvän: Yleisissä vessoissa missä on vessakopit (esimerkiksi koulussa), se rako oven ja seinämän välissä on ihan kohtuuttoman iso. En edes valehtele, jos sanon että 2-4 cm. Ne itse pöntöt on vielä porattu juuri siihen raon kohdalle, joten kiusallista katsekontaktia lavuaarilla käsiä pesevään tyyppiin täytyy ihan tosissaan yrittää välttää. Mä en tajua kuka oman elämänsä insinööri on kehittänyt ton systeemin. Mun mielestä vessa on sen verran pyhä paikka, että sentään siellä pitäisi saada istua ilman jatkuvaa tarkkailua.


- Betty Crocker on paikallisten ikioma versio suomalaisten Tupperwaresta. Kyseisellä merkillä on kaiken maailman kippoja ja kuppeja sun muuta miljoonissa eri väreissä ja muodoissa eli kaikenlaista sälää mitä Tupperwarellakin. Mun hostäidillä on kokonainen kaappi täynnä Betty Crockerin muovisia astioita. Tämän lisäksi talosta löytyy tietysti myös Betty Crockerin leivontavälineet sekä Betty Crockerin metalliset pellit.

- Tosi monella (alaikäisellä) teinillä on tatuointi. Uskokaa mua kun sanon, että ainakin puolilla mun tutuista koulusta on jotain mustetta ihossa, yleensä mustavalkoinen teksti/kuvio käsivarressa. Yhdellä mun vuoden tai kaksi mua nuoremmalla matikankurssilaisella on sellainen melkein koko ranteen peittävä kukkatatuointi ja niskassa toinen samankaltainen. Täällä tatuoinnin saa ottaa 16 vuotta täytettyään ja kait sitäkin aikaisemmin huoltajan luvalla.

- Nenäliinapaketteja on tarjolla kaikkialla: kotona, koulussa, autossa ja ravintolassa. Niiden saatavilla oleminen näyttää olevan kanadalaisille sydämenasia. Onhan toi tosi käytännöllistä, koska Suomessa mä ainakin olen aina tottunut niistämään sisäänpäin, koska nenäliinoja ei koskaan ole saatavilla tai sitten olen vain liian laiska niitä hakemaan, mutta sitä mä ihmettelen että ne nenäliinat on aina samalta tuotemerkiltä joka paikassa. Mä en edes tiedä miten muut nenäliinatuottajat (?) pärjää markkinoilla, kun jokaikinen tuntuu ostavan vain sitä yhtä ja samaa merkkiä.

- Kraanavettä ei juoda. Mä en ollut ennen edes miettinyt juodaanko Pohjois-Amerikassa kraanavettä vai ei, sillä automaattinen luuloni oli totta kai. Tunnen itseni erittäin pohjoismaalaiseksi juntiksi tällä hetkellä. Joskus ottaa vähän aivoon, kun aina vettä halutessaan pitää ostaa se muovinen juomapullo tai raahata omaa mukana. Tulee myös miettineeksi, kuinka paljon muovijätettä noista pulloista tuleekaan (täällä kun ei muutenkaan ole mitään kierrätyskulttuuria olemassakaan..). En välttämättä halua edes ajatella. Viimeaikoina olen kuitenkin toiminut kapinallisesti ja juonut vettä suoraan hanasta. Tähän mennessä ei ole mitään oireita ilmaantunut, mutta jos äkillinen kuolema korjaa, tiedätte ainakin mitä syyttää.

- Täällä on olemassa joku laki, joka kieltää alaikäisiä ajamasta ajoneuvoa enää klo 00.00 jälkeen. Kielto kestää puoliyöstä noin viiteen aamulla. Aluksi mä ajattelin, että toihan on oikeastaan tosi näppärä kielto, mutta loppujen lopuksi tulin tulokseen että mitähän siitä kukaan hyötyy. Estääkö se humalaisia alaikäisiä ajamasta? No en kyllä usko. Estääkö se bileiden venymistä? No en kyllä usko sitäkään. Estääkö se pimeästä johtuvia onnettomuuksia? No tänne kyllä laskeutuu pimeä puoli viideltä iltapäivästä, mutta teoriassa kait kyllä. Estääkö se väsymyksestä johtuvia onnettomuuksia? No niitä varmasti, mutta kuka vain alaikäisen lisäksi voi olla väsynyt puolenyön jälkeen.
Mä ihmettelin hävettävän kauan miksi mun rakkaasta sääntö-Suomesta ei löyty moista lakipykälää, kunnes muistin ettei alaikäiset Suomessa saa ajaa autoa mihinkään kellonaikaan.

- Kun joku on kohdannut sen kamalan kohtalon auto-onnettomuudessa, siitä pitää jostain syystä piristää muitakin autoilijoita tienvarsilla pystytetyillä ristimerkeillä ja kukilla. Mä ymmärrän, että tuollainen muistelopaikka on varmasti tärkeä, mutta mua jotenkin hirvittää ajatus juuri sille onnettomuuspaikalle pykätystä rististä ja kuvista vielä vuosia vuosia jälkeenpäinkin. Noi paikat ei ole edes harvinaisia vaan niitä näkee tosi paljon. Mä kerran laskin, että 20 minuutin aikana Monctonista poispäin niitä oli viisi. Toisaalta ne toimivat hyvänä muistutuksena turvavyön käytöstä, joka täällä on takapenkillä melko harvinaista... Mulla ainakin nousee pieni pala kurkkuun aina kun nään tuollaisen ristin ja se saa kiristämään sitä vyötä vielä vähän enemmän.

- Metsästys. Ei ehkä ensimmäinen asia mitä olisin riemusta hihkuen valmis tekemään, mutta maassa maan tavalla. Eikös se näin ole. Täällä tyypit metsästää tosi paljon ja musta tuntuu, että sitä tekee ihan kaikki iästä, sukupuolesta tai hiustenväristä riippumatta. Mun kanadalainen kaveri sai metsästysluvan 12-vuotiaana minkä kunniaksi hän sai isovanhemmaltaan lahjaksi monen tuhannen dollarin metsästysaappaat. Toi kuvaa aika hyvin metsästyskulttuuria täällä. Mua kyllä itse hiukan hirvittää ajatus, että 12-vuotiaat saa täällä talsia luvan kanssa metsään oikean aseen kanssa ampumaan eläviä eläimiä. Nimimerkillä "Kun mä olin 12 vee, tyydyin leikkimään Schleichin vahaeläimillä omassa huoneessani".

- Nyt lopuksi joudun valitettavasti murskaamaan kanadalaisen stereotypian. Kaikista vitseistä, videoista ja meemeistä huolimatta täällä ei mitenkään huomattavan paljon harrasteta sitä kuuluisaa "eh?"-lopetusta. Ainakaan mä en ole asiaa laittanut merkille. Asiaan saattaa vaikuttaa se, että mä paljon tekemisissä ranskaa puhuvien kanadalaisten kanssa, joten en osaa sanoa onko "ehettely" yleisempää englantia puhuvien keskuudessa. Francophonieista pystyn sanomaan sen verran, että monet (myös mä itse nykyään) lisäävät sellaisen kiekaisun kysymyksen loppuun, jotta kysymys eroaa toteamuksesta, mutta mä en kyllä osaa identifioida onko se kiekaisu vain epämääräinen vokaali vai eh. Joka tapauksessa mä en hirveästi menisi huomauttamaan ehettelystä kanadalaisille, koska vastaukseksi hyvin usein saa kyllästyneen silmien pyöräytyksen tai tekonaurua.


Hyvvää joulunodotusta kaikille. 28 päivää!

- Meri

P.S. Lisäsin tuonne sivun oikeaan laitaan lukijat-palkin. Jos siis vierailet mun blogissa useastikin, liity toki lukijaksi. Arvostaisin sitä kovin.


2 kommenttia:

  1. Moi!
    Hauska huomata kuinka meillä on niin erilaiset kokemukset tästä maasta. Mä asun siis Montrealin laitamilla, joten toki suurkaupunki vieressä vaikuttaa.
    Esimerkiksi täällä ihmiset muuttavat aika paljon. Tietääkseni mun host sisaruksille tää talo on kolmas.
    Me juodaan kyllä kraanavettä, mutta kaikki ei sitä tee, esimerkiksi yksi mun kaveri aina keittää kraanaveden ennen juontia. Ei meillä vaan, että toivon vain meidän veden tulevan eri paikasta :D.
    Ja mun host isovanhemmat sanoo "eh" kokoajan, host mom joskus. Mutta muuten sitä ei kyllä ole tullut kuultua enenpää.
    Osaan näistä voin kyllä samaistua, vessojen raot välillä ahdistavia, nenäliinoja on kaikkialla. Ja koristelut on kyllä next level, normaalistikin mutta nyt joulun alla vielä hienonpia:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moro! Mahtavaa, että joku toinenkin Kanada-vaihtari on tänne eksynyt. Tosiaan en olettanutkaan, että nää kaikki kohdat pätisi kaikkialla. Hauska kuulla noista eroavaisuuksista.
      Toi Montrealin läheisyys vaikuttaa siellä varmaan jonkin verran muuttamiseen. Täällä lähin oikeasti iso kaupunki on Quebec, jonne ajaa lähemmäs kuusi tuntia, ja lähin sellainen keskivertokaupunki Moncton on about neljän tunnin päässä. Näissä pikkukaupungeissa asuminen rajaa aika paljon muuttomahdollisuuksia, hah.
      Veden keittäminen kuulostaa kieltämättä aika hardcorelta. Jos rehellisiä ollaan, mä en erityisemmin maista eroa pullo- ja kraanavedessä. Sen takia mä en oikeen tajua miksi kaikki sanoo et juo pullovettä.
      Ja jep, ehkä vanhemmat ihmiset tota "eh"iä enemmän viljelee ku uudemmat sukupolvet. Ja voipi olla, että jos kävisin enemmän englanninkielisissä perheissä niin sitä kuulisi huomattavsti enemmän ku ranskankielisissä.
      Joulukoristeet on saanut mut jo monta kertaa hieraisemaan silmiä. Mä en vieläkään oikein oo päässyt yli siitä, että täällä tyypit ottaa kuuset sun muut koristeet nurkista jo marraskuun alussa. Vaikka mä olenkin jouluihminen, mä oon ihan iloinen että meidän perheessä koristellaan kuusi vasta tänä viikonloppuna kun kuukausi vaihtuu.

      Mahtavaa jatkoa sinne naapuriprovinssiin ja kiitos kommentista!

      Poista