Kulttuuria Monctonissa

Meidän koulu halusi lähettää mun siskot ja mut viime viikonlopuksi, tarkemmin sanottuna perjantai-lauantaiksi, Monctoniin erääseen acadialaiseen kulttuuritapahtumaan. Vieläkin mietityttää miksi juuri me, koska tolla tapahtumalla ei ollut mitään tekemistä vaihto-oppilaiden kanssa ja yleensä sinne meneekin edustamaan jotkut meidän koulun nst. leadership-ryhmästä. Näin jälkikäteen todettuna kuitenkin tosi hyvä että mentiin. Sen verran hauska retki oli.

Koulua meillä ei olisi ollut perjantaina noin muutenkaan (taas vaihteeksi), joten kun muut vielä uinui ihanan vapaapäivän siivittämänä unilinnoissaan, me kolme herättiin kuudelta ylös, ulos ja autolle. Kuljetus Monctoniin lähti Campbelltonin viereisestä kaupungista klo 8. Yllätyksenä tuli se, että kuljetusauto ei ollut mikään minibussi tai bussi muutenkaan vaan ihan tavallinen tila-auto, jonka kuljettajana toimi meidän Campbellton-Dalhousie-Bathurst -ryhmän ohjaaja (tai 'guardian' kuten hän itse itseään nimitti, hmm).

Monctonissa mä olen jo kerran aikaisemmin käynyt mun vaihtovuoden toisella viikolla. Tuonne New Brunswickin mittapuulla isoon kaupunkiin ajelee Campbelltonista sellaiset neljä tuntia. Vaikka mun kotikaupungissa Suomessa on melkein kolme kertaa enemmän asukkaita kuin Monctonissa, yllätyin nytkin kuinka valtavalta paikalta se vaikuttaa sen jälkeen kun on asunut kaksi kuukautta 7 000 asukkaan puskassa. Tää alkaa huolestuttavasti näyttämään siltä, että tän vuoden jälkeen hukkaan itseni jo Rautatientorilla Helsingin keskustassa.

Oikeastaan Monctoniin saapumiseen asti mulle oli todella pimennossa millaiseen tapahtumaan me oltiin edes menossa. Meille oli sanottu ainoastaan kaksi asiaa: 'ranskankielinen kulttuuritapahtuma' ja 'ilmainen'.
Okei, koska lähdetään? Mistä? Hulluhan ilmaisesta kieltäytyy. Oli kyseessä sitten kahden päivän täyshoitotapahtuma tai ämpäri. Mistä oli siis kyse?
Tapahtuma oli nimeltään Francofête en Acadie. Aiemmin mä olen maininnut, kuinka ylpeitä ranskankielinen väestö on niiden kielestä ja kulttuurista. No, sitä tää tapahtuma oli: ylistystä ranskan kielelle ja acadialaisuudelle taiteen merkeissä. Tuon 48 tunnin aikana me nähtiin ainakin kaksikymmentä erilaista spektaakkelia, joista osa oli musiikkiesityksiä, osa teatteria ja osa stand-up komiikkaa. Kaikki ranskaksi. Osa näistä esiintyjistä oli kanadalaisten keskuudessa ihan tunnettujakin "julkkiksia", vaikka mulle nimet ei tietystikään sanoneet yhtikäs mitään. 

Spektaakkeleita oli yhteensä kolmessa eri paikassa ympäri Monctonia. Perjantaina aloitettiin Dieppen Centre des Arts et de la Culturesta ja illalla siirryttiin Monctonin keskustaan Capitol nimiseen teatteriin, josta kuvia alhaalla. Lauantaiaamuna käytiin théâtre L'Escaouettessa, jonka jälkeen siirryttiin takaisin Dieppeen. Pelkän istuskelun ja katsomisen lisäksi meidän tehtävä oli kirjata eräänlaiseen vihkoon ylös mitä mieltä olimme spektaakkelista ja haluaisimmeko sen esitettäväksi kouluumme jne.

Tuolla tapahtumassa oli meidän lisäksi tyyppejä yli viidestätoista koulusta ympäri New Brunswickia. Sattuneesta syystä porukkaan oli valikoitunut paljon musiikista ja taiteesta ylipäätänsä kiinnostuneita oppilaita, joka mulle sopi paremmin kuin hyvin. Monen monta yhteislauluhetkeä tuli koettua läpi niin bussissa kuin katoksen alla sadetta pitäessä. Muutenkin tyypit oli todella mukavia, ja ilman muuta haluaisin tavata heitä kaikkia uudestaan.
Vaikka meidän nelikymmenpäiselle Flash Culture nimiselle oppilaslaumalle olikin järjestetty paljon, koko tapahtuma ei kuitenkaan ollut meille tarkoitettu. Francofêtea juhlittiin Monctonissa koko viime viikko, ja paikalla pyöri paljon ihan tavallisia monctonilaisia. Spektaakkelit mun ymmärtääkseni oli vapaasti kaikkien nähtävillä maksua vastaan.

Perjantain ja lauantain välinen yö vietittiin eksoottisesti yhdessä Monctonin kouluista. Mä en ole koskaan kokenut yökoulua, joten tuo kokemus oli ihan kelvollisesti verrattavissa sellaiseen. Omat makuupussit raahattiin mukaan ja niissä nukuttiin koulun liikuntasalissa. Paikkana ei ehkä maailman käytännöllisin ratkaisu, jos multa kysytään, sillä isossa liikkasalissa kaikuu älyttömän hyvin. Kun joku onneton vielä on ottanut ilmapatjan mukaan, voi olla aivan varma, että koko sali kuulee kun kaveri päättää vaihtaa kylkeä. Yllättävän hyvin mä loppujen lopuksi nukuin ja pääsin aamulla sopivasti vielä hipsimään vaihtamaan vaatteet ennen kuin kaikki vessat olivat varattu. Pisteet myös koulun gluteenittomalle ruoalle, joka sai kuivaa lasagnea syövät kaverit kateellisiksi.

Lauantai-iltapäivästä ajettiin samalla Campbellton-Dalhousie-Bathurst -kokoonpanolla kotiin kuunnellen radion listahittejä ja vaihtaen juoruja (miten on mahdollista, että Bathurstissa asti, joka on tunti Campbelltonista Etelään, tunnetaan mun kotikaupungin kuumimmat puheenaiheet??).

Hauska kulttuurin täyteinen 48 tunnin virkistysloma. Arvosana 9/10.

Monctoniin ja Théâtre Capitoliin liittyen hauska yksityiskohta:
Ennen kuin mä tiesin, että tulisin viettämään vaihtovuoteni Campbelltonissa, olin melko varma että mut sijoitettaisiin Monctoniin. Siitä oltiin alustavasti puhuttu. Mä jopa olin katsellut ja vertaillut kolmea Monctonin kouluvaihtoehtoa sillä mielellä, jos saisin ollenkaan vaikuttaa minne menisin (ja yhdessä noista kouluista yövyttiinkin). Koska mä olen Suomessa harrastanut teatteria lähes seitsemän vuotta, mä mahdollisuuksien mukaan halusin jatkaa sitä vaihtovuotenakin. Jos mut olisi sijoitettu Monctoniin, mä olisin mitä todennäköisemmin liittynyt théâtre Capitolissa pidettävään nuorisoteatteriryhmään.
Tämän takia oli jotenkin hassua ja uskomatonta mennä kyseiseen teatteriin viime viikonloppuna ulkopaikkakuntalaisena turistina taivastelemaan. Kyllä mä siellä deeppina mietin, että tää saattaisi olla osa mun vaihtovuotta, jos sattuma ei olisi arponut toisin. Mä en hirveästi ole miettinyt näitä ympyrä sulkeutuu -juttuja, mutta siihen liittyen tuntui hyvältä päästä näkemään se kaikki paikanpäällä livenä mitä oli Suomessa tietokoneen välityksellä uneksien katsonut... vaikka mä en loppujen lopuksi Monctoniin päätynytkään.

- Meri