Koulu, kool, école, school, skola

Ah, koulu. Tuo yleensä betoninen rakennus, minne noin parisensataa lähinnä alaikäistä kokoontuu arkisin istumaan ja hikoilemaan noin kuudeksi tunniksi. 

Oli maa mikä tahansa, perusidea on aina sama. Sen takia mä en täälläkään joka päivä hihku innosta kouluun mennessä, vaikka systeemi onkin erilaisempi kuin mihin oon tottunut. 

Perustiedot mä olenkin jo aiemmin kertonut: mä olen Kanadassa grade 11:llä eli toiseksi viimeisellä luokalla ja opiskelen päivittäin biologiaa, matikkaa, käsityötä, ranskaa ja terveystietoa. Vaikka mä olenkin "11:läinen", se ei loppujen lopuksi hirveästi näy mun kouluarjessa. Täällä on samalla tavalla kursseja kuin Suomen lukiossa ja niitä otetaan vähän sieltä täältä, joten 11:läisiä ja 12:läisiä on paljon samoilla kursseilla. Tämä sopii mulle paremmin kuin hyvin, sillä mun molemmat siskot on grade 12:llä ja sitä myötä myös lähes kaikki kaverit. 

Mun koulu on nimeltään Polyvalente Roland-Pépin, tuttavallisemmin P.R.-P. 

Kuten tosta ylemmästä senioreiden kuvasta näkee, oppilaita ei täällä ole kamalan paljon. High schoolissa, jota kutsutaan kylläkin l'enseignement secondaireksi, meitä on joku reilu kolmesataa. Koulunkäynti on kokonaan ranskaksi ja siitä ollaan hirveän ylpeitä: acadialaisten (Pohjois-Amerikan koillisosan ranskankielisen väestö) lippuja on joka luokassa ja maanantaisin kouluradiosta kaikuu "O Canada" ranskaksi. 

Vaikka koulussa ei puhutakaan englantia (paitsi välillä oppilaiden keskuudessa kuiskaten ettei opettajat kuule), mä tiedän paljon oppilaita, joiden perheissä puhutaan englantia eikä ranskaa. Oikeastaan kaikki tyypit täällä on siis kaksikielisiä.  

Mutta jos puhutaan koulunkäynnistä yleisesti...

Suurin juttu mitä mä etukäteen ihmettelin oli se, että Kanadassa mun ikäisillä on koulussa joka päivä sama ohjelma. Joka päivä on samaan aikaan sama aine yhtä kauan. 

Helposti tulee ajatelleeksi, että sehän on pitkällä aikavälillä ihan älyttömän yksitokkoista, mutta toistaiseksi näiden ensimmäisten kahden kuukauden aikana tää systeemi on toiminut mulla hyvin. Kaikki viisi ainetta vaihtuvat toisessa semesterissä, joka alkaa tammikuussa, ja sitten on taas se lukujärjestys koulun loppuun saakka. 

Tauoista ei ole puutetta, sillä jokaisen tunnin päätteksi on reilu viisi minuuttia aikaa vaihtaa luokasta toiseen. Lisäksi ensimmäisen tunnin jälkeen on noin 20 minuutin nst. lecture eli lukunti ja puoli yhdeltä tunnin ruokatauko. Mä yksi päivä laskin, että ilman ylimääräisiä taukoja koulupäivä lyhentyisi noin puolitoista tuntia. 

Jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, tänne on myöskin järjestetty systeemi, että joka kolmas viikko keskiviikkoisin loppuu klo 12.15. Muutenkin lyhennettyjä koulupäiviä tai jopa ihan kokonaisia lomapäiviä on melko usein. Oppilaat eivät usein edes tiedä syitä miksi koulua ei jonakin päivänä ole, mutta kukaan siitä ei tietystikään valita. Meillä ei taida olla yhtäkään normaalia kouluviikkoa ennen joululomaa.

Koulunkäynti täällä tuo mulle vähän mieleen peruskouluajan Suomessa. Toisaalta vanhempiin oppilaisiin on samanlainen luotto kuin lukiossa eikä "turhia sääntöjä" ole, mutta opiskelumenetelmät on kyllä jumittunut 2000-luvulle. 

Digiloikasta täällä ei ole tietoakaan. Meidän koulussa ei ole wifiä, josta oppilaat tykkäävät aina säännöllisesti valittaa, ja atk-luokkien virkaa toimittaa pari hämyistä ikkunatonta luokkahuonetta koulun perimmäisessä nurkassa. Teknologiayliannostusta ei tarvitse täällä siis pelätä. Sen sijaan tunneilla tehdään paljon postereita eli kopioit kirjasta tai netistä tekstipätkiä kartongille ja piirrät viereen kauniin kuvan. Opettajat ei tunnu välittävän tippaakaan reilusta copypasten käytöstä ja tämän johdosta mun terveystiedon numero onkin tällä hetkellä 97%. En valita. 

Tavallisten aineiden oppitunnit on sekoitusta opettajan yksinpuhelusta ja tehtävämonisteiden tekemisestä. Se onkin sitten siinä. Eli siinä missä Suomessa sauhutaan, että opetuksen pitää olla mahdollisimman monipuolista ja kaikille oppimistyypeille sopivaa, Kanadassa tyydytään kohauttamaan olkia ja yliviivaamaan niitä lauseita opettajan antamasta a3:sta 80% lukuvuodesta. 

Mukavaa vaihtelua tuo taideaineet ja muut 'ei niin vakavat tunnit'. Mun tämän semesterin käsityökurssi on osoittautunut yllättävän hyväksi valinnaksi. On kiva, että saa välillä konkreettisesti tehdä jotain ja nähdä työn tulos. Mä sain juuri valmiiksi essun, ja tällä hetkellä yhdet erehdyttävästi karjalanpiirakan näköiset tossut valmistuvat hyvää vauhtia. 

Oppikirjoja ei koulussa käytetä ollenkaan, vaan kaikilla oppilailla on kansio(ita), johon kerätään saatava materiaali. Jos oppikirja on, se on tiiliskiven paksuinen opus vuodelta miekka ja kirves. Mä olen käyttänyt ainoastaan biologiassa ja terveystiedossa kirjoja, joista toinen on vuosimallia 2002 ja toinen 1994. 

Ihan kunnon läksyjä tulee tosi harvoin. Nyt kun tarkemmin asiaa mietin, mä en edes muista, että joskus olisi tullut läksyjä mitkä olisi sitten tunnilla tarkistettu. Matikka taitaa olla ainut aine, mistä olen tehnyt ihan perustehtäviä kotona. Yleensä kotiin jää ainoastaan erilaiset projektit ynnä muut isommat jutut. 

Juuri pari päivää sitten mä juttelin mun sveitsiläisen vaihtarikaverin kanssa siitä, kuinka rentoa ja stressitöntä koulunkäynti täällä on ollut tähän asti (kop kop). Tämä ainakin osaksi johtuu siitä ettei kummankaan meistä pahemmin tarvitse stressata arvosanoista, mutta muutenkin melkein minkään asian eteen ei oikeasti täydy nähdä meidän koulussa vaivaa. Joskus mä mietin, että millainen hankaluustaso on kanadalaisessa yliopistossa, sillä lukiossa se ei näytä olevan erityisen korkea. 

Sopivaa haastetta mulle tuo tietysti kieli. Aina kun mulle on tullut kokeessa tenkkapoo, se on johtunut siitä etten ymmärrä kysymystä. Kyllä, myönnän. Mä jopa kirjoitin ensimmäiseen biologian testiin vastauksia ranskaksi, englanniksi ja suomeksi, sillä halusin näyttää opettajalle etten mä suinkaan ole tyhmä. Saatan kuitenkin vastaavaa mahdollisesti yrittävien tietoon, että mä sain siitä suomivastauksesta nolla pistettä (mutta tiesinpähän ainakin vastauksen. Biologian maikka Suomessa hymyilee). 

Näin yhteenvetona sanoisin, että ainakin mun kokemuksen perusteella kanadalainen koulunkäynti mun ikäisillä on helppoa tai ainakin helpompaa verrattuna Suomeen. Aihealueet käydään selvästi suppeammin läpi ja joitakin juttuja ei käydä ollenkaan; 12:läiset käy tällä hetkellä samoja juttuja läpi matikassa, mitä mä kävin viime vuonna (ja ottakaa huomioon, että mä olen käynyt lukiossa tasan kaksi kurssia matikkaa, joista toinen oli yhteinen ja toinen lyhyen matikan kurssi). Koska mun arvosanat täällä ei vaikuta Suomessa lähes ollenkaan, koulu onkin mulle lähinnä se paikka missä sosialisoitua ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Ruokatunnit best. 

Kanadalainen koulusysteemi jees, suomalainen koulusysteemi tuplajees. Tähän kliseinen lausahdus: joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle. 

"Kun ei aitookaan saa."

- Karjalanpiirakoita ikävöivä Meri