Pari päivää sitten virittäydyttiin tunnelmaan Campbelltonin vaihtareiden kesken nst. forest of terrorissa, joka oli pimeään metsään kyhätty kauhulabyrintti. Meissä se kylläkin herätti enemmän naurua kuin kauhua..
Kaveriporukalla päätettiin toteuttaa helppo mutta hauska idea Lumikista ja seitsemästä kääpiöstä (Blanche-Neige et les sept nains). Mä sain astua Jörön eli Grincheuxin rooliin, joka finnish facella onnistui erittäin hyvin.
Tänään 31.10. alkoi itse halloweenin juhlinta. Mä ajattelin, että koulupäivä olisi ihan tavallinen jollei asuja lasketa, mutta ehei kun kyse on meidän oppilaskunnasta. Jokainen oppitunti meni lähinnä hengaillessa ja syödessä karkkia, mitä opettajat meille oli hankkinut. Toisella tunnilla mä menin grade 11 kanssa koulun liikuntasaliin, minne oli viritetty pimeässä hohtavat lentopalloverkot. Se tunti vietitettiin pimeässä liikkasalissa pelaten, syöden ja jutellen. Ruokatunnilla oli oppilaskunnan järjestämä kurpitsankaiverruskisa.
Koulun jälkeen hostäiti sai loistoidean lykätä meidät belgialaisen vaihtarin perheen luokse, jotta voitaisiin mennä trick or treat -kierrokselle perheen 11-vuotiaan tytön ja tämän kavereiden kanssa. Eipä siinä mitään, sillä vietetään tosi mielellään aikaan tuossa perheessä, ja onhan trick or treat kerran elämässä koettava kun kerran Pohjois-Amerikassa ollaan. Muovipussit siis käteen ja kadulle.
Huvittavan tilanteesta ei tehnyt vain meidän hiukan ylivenähtänyt ikä (puolustus: kuka muka määrittää kuka saa karkki vai keppostella ja kuka ei??) vaan myös se, että kyseisen perheen naapurissa asuu myös meidän kurssikaveri, joka oli juuri samoihin aikoihin lähdössä halloweenbileisiin kun me lähdettiin kierrokselle. Hiukan vaivaantunut katseenvaihto käytiin läpi, kun toisella oli päällä absolute vodka -t-paita ja toisilla muovipussit karkkikierrosta varten kolmen 11-vuotiaan kiljuessa ympärillä...
Alkukankeuden jälkeen trick or treating osoittautui tosi kivaksi kokemukseksi. Kun tajuttiin että aikuiset eivät olleet tuomitsemassa meitä vaikka oltiinkin muita kahta päätä pidempiä, kiertelystä tuli huomattavasti mielyttävämpää. Ainoastaan yksi nainen huomautti ääneen meidän "olevan hiukan vanhoja", mutta tämän mä kuittasin vaihtarikortilla.
Mua naurattaa kuinka paljon oikean elämän trick or treat vastaa kaikkia niitä leffoja ja kirjoja, joita on vuosien aikana tullut nähtyä. Lapset vertailee hullunkiilto silmissään saaliitaan päätellen mistä saa kaupungin parhaimmat karkit. Jos joltain ovelta saa vain yhden pienen suklaapatukan siitä kiitetään kauniisti ja heti oven sulkeuduttua valitetaan kuinka pihejä jotkut voivat olla. Yllättäen kaikkein isoimpien talojen kaduilla pörrää eniten lapsia, sillä lasten logiikalla iso talo meinaa rikkautta ja rikkaus parempia karkkeja.
Tuolla kierroksella näki hyvin miten jotkut panostavat halloweenin ihan kunnolla. Jopa monet aikuiset olivat pukeutuneet, vaikka he pääasiassa vain saattoivat lapsiaan tai antoivat ovensuusta karkkia. Koristeitakin näkyi laidasta laitaan. Ykköspaikan taitaa ansaita tuo ylempänäkin näkyvä kummituslinna, mikä oli pystytetty talon ovensuuhun niin, että sen läpi piti kävellä päästäkseen ovelle kauhusoundtrackin soidessa taustalla.
Ihan kiitettävä kasa syötävääkin tuolta matkalta kertyi ja sitäkin parempi kokemus. Nyt mä voin ainakin sanoa, että olen käynyt ihan oikealla trick or treaning -kierroksella. Suosittelen kaikille vähän vanhemmillekin, jos koskaan tulee mahdollisuus!
- Meri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti