Otsikon kysymykseen yksinkertainen vastaus: kyllä.
Mä uskallan väittää, että jokaisella vaihto-oppilaalla on edes jonkinlaisia kotitöitä kuten kotimaassakin. Vähintääkin se oman huoneen siisteyden ylläpito. Mä en osaa sanoa onko mulla täällä paljon vai vähän askareita verrattuna muihin vaihtareihin, eikä sitä välttämättä ole viisastakaan vertailla, koska isäntäperheitä on tasan niin paljon erilaisia kuin vaihto-oppilaitakin.
Kirjoitan siis nyt omasta näkökulmastani millaista on elää juuri mun (isäntä)perheessä.
Tuossa ylläolevassa talossa asuu tällä hetkellä meikäläisen lisäksi mun hostäiti, mun kaksi vaihtarisiskoa sekä kaksi kissaa. Meidän koti on kirjaimellisesti melkolailla korvessa eli Quebecin puolella googlemapsittoman hiekkatien varressa. Vertaillaan sen verran, että Suomessa mä asun rivitalossa tiheään asutulla alueella. Eroja siis on, mutta mä kyllä rakastan tätä paikkaa ja ihan mukisematta istun sen 10-15 minuuttia autossa ennen kuin päästään (Campbelltonin mittasuhteissa) ihmisten ilmoille.
Mä koen itseni tosi onnekkaaksi siinä mielessä, että mun kohdalle osui aivan mahtava isäntäperhe, joka ei valitettavasti aina ole itsestäänselvyys.
Hostäiti on yksi lämminsydämisimmistä ihmisistä joita tunnen, ja tulen hänen kanssaan tosi hyvin juttuun. Mä tiedän, että jos kukaan muu ei ymmärrä, hostäiti ymmärtää. Yksi syy miksi meillä synkkaa taitaa olla se, että me molemmat ollaan melkoisia perfektionisteja. Hostäiti tosiaan on aika tiukka siisteydestä, ja tää näkyy meidän kotitöissä. Joka viikonloppu me pestään omat kylpyhuoneet (mä onneksi jaan kylppärin toisen siskon kanssa, joten siivouspäivätkin jaetaan) lattiasta kattoon eli vessanpönttö, suihku ja lavuaari hinkataan viimeistä tippaa myönten kiiltäviksi. Tiskivuorot meillä on kahden päivän putkessa, jonka jälkeen on yksi välipäivä. Vaatteita ei tarvitse pestä itse, joka on mulle suuri helpotus, köh köh. Riittää että viedään perjantaina likapyykkikori kodinhoitohuoneeseen.
Hostsiskot on kyllä ihan mahtavia tapauksia. Samaan aikaan ollaan kaikki kolme tosi erilaisia, mutta kuitenkin meidän ajatusmaailma on tosi samanlainen. On hassua ajatella, että vain kahdessa kuukaudessa se side on jo niin vahva, että muitta mutkitta mä menisin puolustamaan heitä nyrkit pystyssä, jos tilanne vaatisi. Yksi päivä sain nauraa ihan kunnolla, kun toinen siskoista katsoi kuvaa meistä kolmesta ja totesi jotenkin yllättyneenä: "Me ollaan oikeasti niin erilaisen näköisiä." Ihan kuin hän olisi vasta tajunnut, että me ei olla biologisesti mitään sukua keskenään.
Mun arki täällä on ollut alusta lähtien tosi tavallista, jos niin voi sanoa. Ehkä se nopeutti osaltaan sitä fiilistä, että lähes heti musta alkoi tuntua että asun täällä enkä lomaile. Arki pyörii samanlaisella kaavalla: herään, syön aamupalan, menen kouluun, käyn koulua ja syön 'dînerin' (lounas), tulen koulusta, teen mahdolliset läksyt, syön 'souperin' (päivällinen), hengailen ja menen nukkumaan. Musta rutiinit on ihan kivoja, joten ei mua haittaa ettei kierrellä joka päivä eri mestoissa tuli persukissa.
Jotain säännöstä poikkeavaa ovat kauppa- ja ravintolareissut sekä jääkiekkomatsit, joita viikottain meillä harrastetaan. Viikonloppuisin on kaiken maailman bileitä tai illanistujaisia (ja jos ei ole niin sellaiset järjestetään vaikka väkisin..), missä tavataan kavereita ja syödään ihanan epäterveellisesti.
Koulu ei syö vapaa-ajasta paljonkaan, joten yleensä puuhastelen silloin omatoimisesti jotain. Tällä hetkellä mun lemppareiksi on noussut päivällisen jälkeen kävelylenkin tekeminen ellei pimeä ehdi ensin, uimahallissa ja elokuvissa käynti aina kun joku on mua sinne valmis kuskaamaan, Hunger Gamesin lukeminen ranskaksi, sekä syvällisten keskustelujen käynti perheen kanssa sillä kielikapasiteetillä mikä mulla nyt on. Campbellton ei ole mikään lukuisten mahdollisuuksien ihmemaa tekemisen suhteen, joten omalla kekseliäisyydellä saa pärjätä aika pitkälle.
Mulla ei tällä hetkellä ole maalauskurssin lisäksi mitään oikeasti aikataulutettua ohjelmaa, joka juuri nyt tuntuu tosi hyvälle, sillä Suomessa mulla on ollut 3-5 päivää viikosta harrastuksia. Joulun jälkeen mä olen suunnitellut ottavani jotain ylimääräistä kehiin, ja 2. semesterin kurssienkin johdosta tulee olemaan lisää ohjelmaa koulun ulkopuolella. Omien fiilisten mukaan mennään.
Ihan normaalia elämää täällä siis elellään kanadalaisessa kulttuurissa.
P.S Mulla on jo nyt ihan jäätävä jouluhypetys päällä ja lähes joka päivä muistutan hostäidin riemuksi kuinka monta päivää mun lempijuhlaan on. 56!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti