Yllätyksiä part 2

Mä en olettanut kirjoittavani vielä kakkososaa tämän otsikon alle, mutta täältä pesee. Mun 26. heinäkuuta kirjoittama part 1 on luettavissa tästä. Tuolloin kyse oli mun vaihtovuotea koskevasta erittäin iloisesta yllätyksestä. Mä toivoisin, että voisin sanoa nytkin samaa, mutta tämänkertainen yllätys ei suoranaisesti liity vaihtovuoteen vaan muhun itseeni eikä se ole mikään positiivisuuden huipentuma.

Viime viikon tiistaina todettiin, että mulla on keliakia. Mä en osoita syyttävällä sormella, jos joku näyttää nyt kysymysmerkiltä, sillä hädin tuskin itsekään olin perillä sairaudesta ennen tätä. Käytännössä keliakia tarkoittaa sitä, että mä en voi syödä vehnää, ohraa tai ruista sisältäviä tuotteita. Vaikka mä en osannut odottaa ihan tällaista, totaalinen yllätys tää ei ollut. Mulla on ollut enemmän tai vähemmän parin vuoden ajan oireita, jotka ovat voineet viitata esimerkiksi keliakiaan.

Noh, homma harvinaisen selvä, soitto vaihto-oppilasjärjestöön ja sitä kautta infoa hostäidille. Tavallaan mä olisin koko sairauden kanssa suhteellisen fine, jos en olisi lähdössä viiden (!) päivän päästä kokonaan toiselle mantereelle kymmeneksi kuukaudeksi. Kun tieto oli lähtenyt eteenpäin, eniten mua pelotti, että hostäiti ei olisi enää valmis ottamaan mua vastaan. Kyllähän mun hiukan rajottavampi ruokavalio vaikuttaisi hänen ja mun hostsiskojenkin syömisiin. Lähes samantien sain kuitenkin tiedon, että mun huoli on turha, ja hostäiti on edelleen innoissaan ottamassa mut vastaan *helpottunut huokaus*. Seuraavana päivänä sain vielä hostäidiltäkin viestiä, missä hän kirjoitti tukevansa mua ruokavalion suhteen, vaikka vielä toistaiseksi hänen tietonsa aiheesta ovatkin melko hatarat. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, saatan Kanadan päässä saada vielä jonkinlaisen "ravitsemusterapeutin". Mä en kohta pysty enää laskemaan kuinka paljon hostäiti on jo tehnyt mun hyväksi.

Näiden kuluneiden päivien aikana mulla on ollut pieni jännityksen/paniikin sekainen fiilis vaihtovuodesta. Ja oikeastaan lähinnä sen keliakian takia. Reilussa viidessä päivässä mä olen oppinut ruokien tuoteselosteista enemmän kuin koskaan ennen ja tajunnut sen tosiasian, että kohta mun pitää lukea niitä silmät ristissä ranskaksi (hyvässä lykyssä englanniksi). Siinä sivussa pitää oppia tilaamaan gluteenitonta ruokaa ranskaksi ja löytämään ihan uusista ruokakaupoista niitä gluteenittomia tuotteita. Mulla ei myöskään ole mitään hajua, kuinka hyvin kanukit siellä 7 000 ihmisen kaupungissa tuntee käsitteen keliakia. Uskoisin, että kaikki menee varmasti hyvin, mutta lähinnä mun ranskankielen vajavuus aiheuttaa ylimääräistä pohdintaa yön pimeinä tunteina.

Kuitenkin tästä kaikesta innoittuneena (ja pakosta) päätin kerrankin olla oman elämäni diy ja kirjoitin itselleni muistiinpanoja läksiäislahjaksi saamaani muistikirjaan. Jos siis kännykkä tilttaa ja sanakirjaa ei ole mukana, muistikirjasta voi vilkaista. Tuo nidos mahtuu vielä kätevästi mukaan, joten todennäköisesti tulen kantamaan sitä siellä sun täällä toteuttaen sisäistä taidettani, hah.

Tervetuloa siis seuraamaan vielä astetta jännittävämpää matkaa tuoreen keliaakikkovaihto-oppilaan näkökulmasta.

- Meri