Kriisit tulille, valmistun vuonna 2020

Se on kuulkaas Suomessa valmistujaispäivä! Kun mä vielä vetelin hirsiä aamuyöstä tällä puolen maailmaa, moni mun kaveri veti valkolakin päähänsä 6 000 kilometrin päässä tai vastaanotti peruskoulun päättötodistuksen. Sérieusement, tuntuu hiukan haikelta. Mulla ei hirveän monta hetkeä ole tullut, että kaipaisin takaisin Suomeen, mutta tämä päivä on ollut sellainen.

Viisi alaikäistä alioppinutta vuodelta x. Porukasta kukaan ei omista vieläkään omaa lakkia

Vaihtovuosi tuo sellaisen pienen viivästymisen omaan valmistumiseeni, että näillä näkymin saan oman lakkini (toivottavasti) vuonna 2020 vuoden ikätovereistani jäljessä. Kanadalaisille tuo on konseptina ihan outo juttu. Täällähän tyypit aloittaa koulun vuotta suomalaisia aikaisemmin, mutta se, että et valmistu nst. ajallasi, saa tyyppien pasmat sekaisin. Hämmästynyt "Mitä sä sit edes teet täällä??!!" on yleinen huudahdus, kun tyypit kuulee, että vaihtovuosi hidastaa mun lukiosta pääsyä ainakin vuodella. Mua henkilökohtaisesti ei viivästyminen haittaa, sillä mullahan on kaikki maailman aika päästä jatko-opiskelemaan. Vuosi sinne tänne. Lisäksi vaihtovuosi antaa niin paljon kokemuksia mitä en lukiossa koskaan voisi saada, joten toi ylläoleva kysymys on musta melko huvittava.


Tuohon viivästymiseen liittyy kuitenkin juttu, johon törmäsin tänään kunnolla ensimmäistä kertaa koskaan: vaikka mun oma Suomi-elämä onkin tavallaan pysähtynyt vuodeksi, mun kavereiden elämä ei ole pysähtynyt yhtään mihinkään. Tämä on aihe, mistä moni vaihtari kokemuksieni mukaan stressaa ehkä eniten. Mitä jos sun vaihtovuotesi aikana kaverisi menee elämässään sen verran eteenpäin ettet enää mahdu siihen yhtälöön mukaan, kun palaat takaisin?

Mäkin pohdin tätä asiaa ennen lähtöä, mutta täällä ollessa se oli melkolailla unohtunut, kunnes sitten 2.6.2018 parhaimmat ystäväni, tulevat abit, pääsivät lukion toiselta vuodelta. Yhtäkkiä ne ystävät, joiden kanssa käytiin koko peruskoulu käsi kädessä ja tsempattiin lukion ensimmäinen vuosi läpi osan kanssa eri kouluissa, ei olekaan enää mun kanssa täsmälleen samassa tilanteessa. He lukevat kesällä ylppäreihin ja suunnittelevat minne hakevat lukion jälkeen. Viime vuonna naurettiin yhdessä kuinka oikeastaan kenelläkään ei ollut ideaa mitä tehdä elämällä, mutta nyt yhtäkkiä tyypeillä onkin joku oikea suunnitelma. Se tuntuu kieltämättä hiukan hassulta, vaikka tiedän ettei se vaikuta meidän ystävyyteen. Yhtä tärkeitä ollaan toisillemme kuin ennenkin.

Joten ei, ei mua haittaa, että valmistun lukiosta hiukan muita ystäviäni jäljessä. Voisin viivyttää sitä vielä lisääkin kunhan vain saisin elää vaihtovuotta. On tämä sen verran siisti kokemus! Älkää siis tulevat vaihto-oppilaat stressatko ystävyyssuhteiden pysymisestä. Mä ainakin haluan uskoa, että ne ihmiset, jotka vilpittömästi välittävät susta, eivät lakkaa rakastamasta sua viikon, kuukauden, vuoden tai vuosienkin eron jälkeen.

Tämän mahtavan porukan kanssa valmistuttiin peruskoulusta

Sylintäydeltä onnea kaikille valmistuneille oli sitten kyse lukiosta, ammattikoulusta tai peruskoulusta! Erityiset terkut lakin saaneille ystävilleni. Täältä tullaan perässä hitaasti mutta varmasti.

- Meri, high schoolin juniori (täältäkään ei siis valmistuta...)