Silti on hassua välillä havahtua siihen, että mä todellakin lähden tänä vuonna pois Suomesta. Siihen on kuitenkin aikaa ja sitä ennen täytyy rämpiä läpi vielä kolme koeviikkoa, kesätyöt ja paljon muuta."
Noin alkoi mun vuoden 2017 ensimmäinen postaus. Ihan jäätävää ajatella, että siitä on oikeasti yli vuosi. Joku vanhempi taisi joskus sanoa, että päivät kuuluu lasten kanssa hitaasti, mutta vuodet nopeasti. Mä voin kyllä näin 17-vuotiaana lapsena todeta sen myös paikkansapitäväksi ihan yleisestikin. Mä en ole vieläkään selvittänyt sitä maailman suurinta mysteeriä miksi biologian tunnit kuluu hitaammin kuin yksi kokonainen vuosi.
Toisin kuin näköjään tuolloin vuosien 2016-2017 taitteessa, tänä vuonna vuoden vaihtuminen oli mulle iso juttu. Kun uutena vuotena laskettiin lähtölaskentaa vuoteen 2018, mä olin ihan älyttömän innoissani. Tämä vuosi on mun ja kaikkien -00 syntyneiden juhlavuosi. Tänä vuonna mä täytän kahdeksantoista ja mä voin sanoa, että olen saavuttanut jotain suurta elämässä, heh. Ennen tätä vuotta mä ajattelin ettei se täysi-ikäistyminen niin iso juttu voi olla, mutta ehhei, kyllä. se. on.
Useinhan kysytään, että mikä on ollut sun elämäsi paras vuosi. Uskaltaisin veikata, että vuosi 2017 oli mulla tähänastisen elämäni paras. Samoin kuten vuosi 2016 oli aikanaan. Toisaalta musta on hiukan hölmöä näin nuorena lähteä vertailemaan, kun mä en edes muista tarkkaan puoliakaan mun elämistäni vuosista. Yli kymmenenvuotiaasta ylöspäin voin jo tarkemmin kertoa mitä sitä on tullut tehtyä, mutta mun kohdalla ne vuodet kymmenenvuotiaasta siihen viisitoistavuotiaaseen ei ollut mitään erityisen ihmeellisiä. Itseasiassa jos multa kysytään, sanoisin että 12-14-vuotiaana tehdyt asiat on niitä, jotka yön pimeinä tunteina hiipii sun mieleen puskista ja voisit vain hävetä itsesi maanrakoon. Terkkuja Meri 13 veelle.
Niin, ehkä siitä peruskoulun viimeisestä luokasta lähtien mä olen elänyt elämäni parhaita vuosia, muutosten ja uusien kokemusten vuosia. Vuosi 2017 edusti vahvasti viimeiseksi mainittua:
Uusi musikaali
Toukokuussa mä olin mukana herättämässä Disneyn High School Musicalia henkiin suomeksi yhdeksän vuoden tauon jälkeen. Ennen mun viimevuotista teatteriryhmää ainoa "virallinen" taho Suomessa, joka kyseisen musikaalin oli tehnyt, oli Helsingin kaupunginteatteri vuonna 2008. Voisin sanoa, että toi musikaali oli mun toinen suoraan valmiista käsikirjoituksesta tehty produktio ja ensimmäinen oikeasti iso sellainen. Huh, tuntuu että tästäkin olisi jo valovuosi aikaa.
Mun ikäisillä on yleensä todella vahva tunneside hsm-leffoihin, mutta mun pitää myöntää etten ole edelleenkään katsonut niistä yhtäkään...
Uusi työ
Tai no työ ja työ. Viime kesänä mä olin osa näyttelijäkaartia pienimuotoisessa kesäteatterissa Helsingin Töölöössä. Vaikka mä en tehnyt mitään elämäni roolia, kokemus oli sitäkin isompi. Ei ehkä aina niin posiitivissa merkeissä, mutta (opettavaisinta) kokemusta se negatiivinenkin on. Mä en saanut hommasta palkkaa vaan pienen bonuksen kesän päätteeksi. Ainakin nyt mä pystyn lisäämään cv:een jotain ja ehkä tulevina kesinä pääsen vähän isompiin ympyröihin.
Uusi maa
Pohjois-Amerikan Suomi, kiltti naapuri, Yhdysvaltojen hattu, Great White North, 'Excuse me, I'm sorry, Are you okay?' -ihmisten synnyinpaikka, vaahterasiirapilla ja luistimilla rullaava ihmemaa. Mitä näitä nyt on. Tärkeimmäksi kuvaukseksi on kuitenkin ylivoimaisesti noussut 'mun toinen kotimaa'. Vastaus on... Känädä.
Uusi perhe
Kuulostaapa kamalalta näin kirjoitettuna. Älkää huoliko, ketään ei ole unohdettu, ei Suomessa eikä Kanadassa. Pointti se, että nyt mulla on kaksi mahtavaa perhettä: yksi suomalainen ja yksi kanadalainen. Kaksin aina kaunihimpi, vai mitä?
Uusi koulu
Njaah, tämä taitaa mennä siihen "menin, näin, koin" -osastoon. Mun arvostus suomalaiseen koulutus-systeemiin on noussut täällä ihan hurjasti. Vaikka todennäköisesti tulen kiroamaan heti ensimmäisen jakson koeviikon maanrakoon ensi syksynä, mä voin aina muistuttaa itseäni, että onhan se ihan huikeaa edustaa yhtä maailman parhaimmista koulutusjärjestelmistä.
Uusi kieli
Tämä on se kohta, mistä olen ehkä eniten ylpeä, sekä kohta, jota en koskaan uskonut oikeasti saavuttavani. Kun ennen vaihtovuotta mun ranskan taito oli selvästi ruotsia huonompi ja niin kaukana englannista kuin olla ja voi, tällä hetkellä se ero englannin ja ranskan välillä ei ole kovinkaan iso. Pystyn helposti elämään arkea ranskaksi ilman sen suurempia ongelmia, mutta koulussa kirjoitelmat natiivien kanssa vähän kyllä aiheuttavat päänvaivaa. Silti ei sitä välillä edes itse huomaa, kuinka paljon on puolen vuoden aikana oppinut.
"En erityisemmin harrasta uudenvuodenlupauksia, mutta tänä vuonna voin luvata, että 2017 tulee tuomaan mulle hirveästi uusia kokemuksia ja tunteita laidasta laitaan."
Aika hyvin ennustin ja aika hyvin toteutin. Mä en edelleenkään harrasta uudenvuodenlupauksia, mutta saanko jälleen ympäripyöreästi luvata (tai enemmänkin toivoa), että vuodesta 2018 tulee JUHLAva.
- Meri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti