Kaksi viikkoa sitten koeviikon viimeisen päivän kunniaksi sain Sunilta puhelun, että isäntäperheeni on löytynyt. Fiilikset oli siinä vaiheessa luonnollisesti ihan mahtavat. Mua nauratti ja jännitti samaan aikaan ihan hirveästi. Nauratti, koska onhan isäntäperheen saanti ehkä hienoin fiilis ikinä ennen itse vaihtovuotta. Jännitti, koska kaikki jotenkin konkretisoitui silmänräpäyksessä. Yhtäkkiä mulla oikeasti on joku paikka minne mennä (kuulostaapa tää kirjoitettuna jotenki tosi surulliselta hah). Jos olette koskaan lukeneet mitään vaihto-oppilasblogeja sun muita tai olleet itse vaihtareita, olette mitä todennäköisimmin törmänneet tällaisiin samanlaisiin mietteisiin.
Vaihtovuoteni tulen viettämään kaupungissa nimeltä Campbellton, joka sijaitsee lahdessa aivan Quebecin ja New Brunswickin rajalla. Kaupunki on niin rajan tuntumassa, että kotini tulee itseasiassa olemaan Quebecin puolella, kun taas koulu ja itse Campbellton ovat New Brunswickissa. Ainoastaan joki ja sen yli kulkeva silta erottavat provinssit toisistaan. Campbellton on väestöltään melko pieni, suurinpiirtein samankokoinen väkiluvultaan kuin Suonenjoki. Tämä on kuitenkin ihan mukavaa vaihtelua, koska itse asun tällä hetkellä asukasluvultaan Suomen neljänneksi suurimmassa kaupungissa.
Jos mun Google Maps -taitoihin on luottaminen, mun koti tulee sijaitsemaan 14 km päässä mun koulusta ja Campbelltonin keskustasta. Lisäksi pistin huolestuneena merkille, että sieltä kotimetsästä ei takuulla mene mitään julkista kaupunkiin. Tähän julkisten kulkuvälineiden katoon olin kyllä jo henkisesti varautunut, mutta suomalaisena tuntuu silti oudolta, että on täysin riippuvainen jonkun toisen ihmisen kyydistä.
Koulua käyn Polyvalente Roland-Pépinissa, jossa on ranskankielinen linja englanninkielisen lisäksi (// 28.7. korjaus: ei linjaa, vaan kaupungissa on erikseen sekä ranskan- että englanninkielinen koulu. Ei muuta, jatkakaa). Pakko myöntää, että vähän jännittää opiskelu ranskan kielellä. Koulussa on 385 oppilasta, jonka luen pieneksi (kouluhistoriaani on mahtunut lähes 900 oppilaan peruskoulu ja noin 500 oppilaan lukio). Samaa ei kuitenkaan voi sanoa koulurakennuksesta, joka ainakin kuvissa näyttää ihan jäätävän kokoiselta. Ei ainakaan tule ahdasta, mitä nykyisessä lukiossani voi välillä manata. Koulussa on tarjolla vaikka mitä harrastuksia, ja olen ihan sormet syyhyten odottanut pääsyä kaiken maailman dramakerhoihin, uintijoukkueisiin ja sulkapallotiimeihin. Kunnon high school -meininkiä.
Ranskan kieltä olen myös päässyt näin heti alusta harjoittamaan mun isäntäperheen kanssa, johon kuuluu aivan ihanalta vaikuttava hostäiti ja kaksi kissaa <3 . Hostäidilläni on neljä jo aikuista omillaan asuvaa lasta, joista nuorin on 20-vuotias. Talo, jossa mun on määrä asua, on ihan hirvittävän iso kivitalo meren rannalla keskellä metsää. Leuka hieman loksahti, kun näin kuvan talosta ensimmäisen kerran. Miten musta tuntuu, että se ei ole ainoastaan Yhdysvallat missä kaikki on isoa ja hienoa. Anyway mä olen jutellut hostäidin kanssa Facebookin messengerillä... ranskaksi. Hiukan jännittävää, mutta hostäiti lupasi oikein omin sanoin, että heidän kanssaan opin puhumaan ranskaa vuoden loppuun mennessä.
Näillä kuulumisilla toivotan kaikille aurinkoista kevät(kesää?)!
- Meri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti